Lupailin jo tovi sitten, että tulen jakamaan blogissani kokemuksiani Bellydance Now International Dance challenge-kilpailussa mukana olostani. Koska kilpailun nimi on pitkä, käytän siitä lyhennettä BDNIC. Haasteessa tavoitteena on jokaisen tanssijan oma kehittyminen ja toissijaisena seikkana se, että kyseessä oli kilpailu, johon tultaisiin valitsemaan voittaja. Haasteessa osallistujat saavat tansseistaan palautetta Bellydance Now-tiimiltä, johon kuuluvat mm. Yasmina of Cairo, Kay Tailor, Carmen Tormo ja Dorte Evelyn. Haasteessa on myös mukana kansainvälisiä tähtiä, joita halutessaan pystyy pyytämään itselleen mentoreiksi. Mentorointi toki maksaa erikseen, mutta mahdollisuus on upea. Lisäksi osallistujilla on käytössä yhteinen fb-ryhmä, jossa voidaan pohtia asioita yhdessä ja kysellä kuulumisia.
No, miten minä tähän kansainväliseen kilpailuun onnistuin eksymään mukaan. Näin maaliskuussa Yasmina of Cairon jakaman mainoksen tästä BDNIC haasteesta, ja se jäi jotenkin resonoimaan sisälläni. Olin edeltävänä iltana kotiutunut kundaliinitanssiretriitiltä ja oloni oli rentoutunut, mutta selkeästi kaipasin jotain uutta omaan tanssiin. Tähän olotilaan, kun yhdistettiin brittihullu (kaikella rakkaudella <3) paras ystäväni, huomasinkin olevani ilmoittautumassa mukaan ja ostamassa lentolippuja Lontooseen.
Olin jo muutenkin pohtinut, miten jatkaisin omia tanssijuttuja eteenpäin, ja samalla myös oli tuntunut, että oma osaaminen polkee paikallaan enemmän tai vähemmän, lisäinspiraatioista ei olisi ainakaan haittaa ja olisi kiva nähdä itämaisen tanssin piirejä vähän laajemmin. Varmaan korona-aika oli myös lisännyt yksinäisyyden ja irtonaisuuden tunnetta, kun monet tanssitapahtumat ja festivaalit olivat tauolla ja ihmisiä näki harvemmin. Ennen kaikkea kaipasin uutta, raikasta näkökulmaa tanssiini.
En ole koskaan ennen osallistunut tanssikilpailuun, en edes missään suomalaisessa itämaisen tanssin tapahtumassa, koska olen ajatellut, etteivät kilpailutanssit ole minua varten. Koska kokemukseni tanssikilpailuista oli olematon, lähdin haasteeseen mukaan kehittämään itseäni, vaikka en finaaliin asti pääsisikään. Olisihan se upeaa edetä finaaliin asti, mutta kilpailussa on mukana upeita tanssijoita eri maista ja taso on korkealla. Toivonkin, että tässä BDNIC-matkasta jäisikin minulle uusia tanssikavereita ja oman osaamisen syventämistä ja eteenpäin kehittymistä. Ja onhan minulla joka tapauksessa tanssireissu Lontooseen tulossa parhaan ystäväni kanssa!!! Siitä tulee samalla ensimmäinen tanssimatka ulkomaille. ❤
PiaraDance - Rakkaudesta itämaiseen tanssiin 