Itämaisessa tanssissa rumpusoolo on usein vauhdikas musiikkipätkä, joka voi olla lyhyt osa pidempää kappaletta tai kokonaan oma kappale. Rumpusoolossa nimensä mukaisesti pääsoittimena soi yleensä darbuka/tablarumpu, mutta sen lisäksi voi kuulua muitakin soittimia tai mukana voi soida vaikka discobiitti.
Itse ainakin miellän rumpusoolon iloiseksi ja vauhdikkaaksi osaksi tanssia, jossa tanssija voi leikkiä aksenteilla ja värinöillä paikallaan tanssien tai tilassa liikkuen. Rumpusoolo on myös soittajan taidonnäyte, jossa hän saa esitellä soittotaitoaan muutellen nopeutta ja rytmejä. Jos näet joskus livenä tai videolta esityksen, jossa esiintyy yhdessä tanssija ja soittaja, pääset näkemään heidän ainutlaatuisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen, jonka tuotoksena on henkeäsalpaava esitys.
Rakastan itse livemusiikkia, ja toivoisinkin, että jonain päivänä olisi itselläkin mahdollisuus tanssia ja ehkä esiintyäkin yhdessä muusikoiden kanssa. Varsinkin livemusiikista saa energiaa, ja energian määrä kasvaa, kun useampi soittaja ja tanssija on mukana hetkessä innostaen toinen toistaan nauttien yhdessä olemisesta. Jos joku soittaja innostuisi yhteisharjoittelusta, niin minulle saa laittaa viestiä 😉
Sattuneesta syystä olen keskittynyt rumpusoolojen tanssimisessa tallennettuun musiikkiin. Omissa tanssitreeneissä keskityn nykyään yleisimmin improvisaatioon. Opetuskäyttöön tekemäni rumpusoolokoreografiat olen suunnitellut valmiiksi, mutta kun itse tanssin rumpusooloa saatan mennä vain osittain koreografian mukaan. Syynä voi olla, vaikka koreografian unohtaminen tai oma fiilis ei istu sillä hetkellä valmiiseen koreografiaan. Esiintyessä tietysti on tärkeintä jatkaa tanssimista, vaikka unohtaisit koreografian. Jos jäädyt paikoillesi, yleisö havaitsee, että tanssijalla on joku ongelma. Tietysti pysähdyksestä voi tehdä osan tanssia, jolloin se ei katkaise esitystä, mutta tämä voi olla yllättävän vaikeaa. Tästä tulikin mieleen, että pitäisi itsekin harjoitella tätäkin skenaariota tanssitreeneissä.
Tästä päästäänkin omaan esiintymismokaan, kun onnistuin unohtamaan koreografian viime vuonna Farah ry:n tanssinäytöksessä Savonlinnassa. Yhtäkkiä vain hävisi kohta, missä olin menossa ja yritin vain kuunnella musiikkia improten. Kuulemma yleisö ei huomannut, mutta tietysti itse huomasin, kun katsoin tanssin videolta. Yhtäkkiä keskitynkin musiikkiin eri tavalla, ja oma tunnelma meni epävarmemmaksi. Onneksi musiikki oli tuttu, joten sain tanssittua kohdan aksentteihin jotain enkä pysähtynyt. Kohta ei ollut pitkä, mutta improtessa päädyin helppoon liikeratkaisuun, joka oli myös koreografiassa mukana. No tietysti tuo koreografian kohta tuli seuraavaksi, joten tuntui, että tanssin ikuisuuden paikalla tehden olkapäiden aksentteja. Toivottavasti yleisöstä ei tuntunut samalta.
Toinen kerta kun unohdin rumpusooloa esitettäessä koreografian, sattui joku vuosi sitten Kuopion Kreikan ystävien 40-vuotisjuhlissa. Tuolla kertaa muistin vain alun, ja loppu oli pelkkää improvisaatiota. Tuo taisi olla ensimmäinen kerta, kun improvisoin rumpusoolon tai ylipäätänsä tanssin improvisaation varassa esiintyessä. Jälkikäteen en muistanut mitään muuta esityksestä, kuin että olin liikkunut esiintymistilan eri puolilla ja olin tehnyt jonkun pyörähdyksen. Kunnialla taisin siitä selvitä, kun sain isot ablodit.
Syy miksi innostuin pohtimaan itämaisen tanssin rumpusoolon tanssimista on se, että 6.3.2022 pidän Queen Drumsolo-tiiviskurssit Kuopiossa ja olen valmistelemassa kurssia. Tällä kertaa onkin luvassa jotain erilaista rumpusoolon tanssimisessa, kun yhdistän Faraonic tyyliä vauhdikkaaseen rumpusooloon. Musiikki on yhden lempiartistini mukaansatempaava kappale, moderni, itämainen rumpusoolo. Arvaatko kenestä artistista on kyse?
Kuva. Rumpusoolo Savonlinnassa 20.11.2021. Sattui vähän hassu ilme.
PiaraDance - Rakkaudesta itämaiseen tanssiin 