10. Tuskasta syntyy taidetta?

Olen huomannut, varsinkin masennuksen puhkeamisen jälkeen, että mitä vaikeampi olo minulla on, sitä todennäköisemmin saan aikaiseksi erilaisia tansseja. Toivoisin tietysti, että tansseja voisi tehdä ilman ahdistustakin. Tanssi on terapeuttista, joten se on yksi kanavani purkaa omia tunteita ja ilmaista itseäni.

Joskus pohdin mikä tekee tanssimisesta taidetta? Jotenkin tuntuu, että vaikka kuinka tekisin tansseja tai tanssikoreografioita, niin onko se lähelläkään taidetta. Tai miten niistä saisi taiteellisimpia tai tarvitseeko niiden edes olla sellaisia. Meneekö jossain raja taiteen, viihteen ja liikunnan välillä, vai ovatko ne aina jonkun verran läsnä toisiinsa silmukoituneina. Olen pohtinut, että ehkä taide herättää katsojassa enemmän tunteita, esimerkiksi ihastusta, surua, samastumista tai jopa ärtymistä. Viihde taas on ajanvietettä ja parhaillaan sekin herättelee tietysti tunteita, ja liikunta toivottavasti tuottaa iloa ja hyvää oloa koko keholle. Mitä enemmän näitä mietin, niin sitä enemmän löydän uutta pohdittavaa enkä vastauksia.

Haaveilen oman tanssiteoksen toteuttamisesta idean versosta teatterin lavalle saakka. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut koostaa tanssiteoksen juonta ja punaista lankaa tarinalle. Juonen rakentamiseen olen saanut onneksi sparrausapua. Joihinkin kohtiin on jo syntynyt tanssikoreografiat valittuihin musiikkeihin, mutta osa muhii vielä aivojen sopukoissa odottamassa oikeaa hetkeä ulostuloon. Näen jo joitain kohtia teoksesta väreineen ja liikkeineen lavalla pimeyden ympäröidessä niitä, ja muodostaen kontrastin tilan ja liikkeen välillä. Välillä näen itseni tanssimassa, ja välillä jonkun muun tai tanssiryhmän liihottelemassa lavalla. En tiedä miten tanssiteoksen saa oikeasti rakennettua valmiiksi, jotta mielikuvani teoksesta toteutuisi lavalla.

Olen työstänyt uutta fuusiotanssia, jossa omana ajatuksena on itämaisen tanssin ja nykytanssin kohtaamisesta Musiikin tarinaa mukaillen (vinkki kappaleeseen..). Tällä kertaa en ole koreografioinut koko tanssia vaan olen jättänyt tarkoituksella aukkoja, jotka voin täydentää esiintymispäivän fiiliksellä ja energialla. Kuitenkin ehkä isoin poikkeavuus tämän tanssin työstämisessä on ollut se, että se on kummunnut ilosta päästä tanssimaan eikä ahdistuksesta. Tähänastisista tansseistani ehkä erikoisin on ollut v. 2018 Pikku Egyptin Open Stagella esittämäni fuusiotanssi American Horror Storyn tunnusmusiikkiin. Siinä oli nykytanssi voimakkaimmin läsnä kuin missään muussa tanssissani ennen sitä tai sen jälkeen. Ehkä nyt olikin jo aika työstää jotain perinteisestä itämaisesta tanssista poikkeavaa. Jos kaikki menee nappiin, niin pääsen esittämään sen tulevana lauantaina Pikku Egyptin Pöhinäpäivän tanssinäytöksessä.

Btw, tuo Itämainen Pöhinäpäivä 11.9.21 on avoin ja ilmainen kaikille. Lisätietoja löydät nettisivuni Tapahtumat-osiosta tai Pikku Egyptin facebook-sivulta ja ryhmästä. Tervetuloa tutustumaan itämaiseen tanssin!