3. Inspiraatiosta koreografiaksi

Joskus tuntui, etten osasi koskaan tehdä itse itämaisen tanssin koreografiaa. Jossain vaiheessa huomasin pienen muutoksen tuossa ajatuksessa. Kun mieltä kutkuttava musiikki alkoi soida, aloin nähdä tanssin eri liikkeitä ja sarjoja mielessä. Joskus mukana näkyi värejä, ryhmä tanssimassa tai jopa joku tietty tanssija tanssimassa musiikista tuntemani liikkeen mukaisesti. Yllättävän pitkään meni, että tunsin itseni tanssimassa tanssia. Oikeastaan vieläkin useimmiten näen mielessäni tanssin irrallisena itsestäni muiden tanssiessa sitä. Monipuolinen eri tanssityylien opettelu eri opettajien johdolla lisäsi (ja lisää vieläkin) varmuutta uskaltaa kokeilla tehdä tanssikoreografioita.

Yleensä huomaan jumittavani kuuntelemaan jotain kappaletta aina vaan uudestaan ja uudestaan. Sitten alan tanssia siihen ensin improten, jolloin saattaa löytyä joku hauska sarja tanssiin. Jos kappaleessa on laulua, yritän löytää sanoitukset sille avaamaan kappaletta paremmin. Lisäksi kappaleen tyyli vaikuttaa koreografian muodostumiseen, esimerkiksi saidiin saidisarjoja jne. Tyylin en tosin anna vaikuttaa liikaa vaan ennemmin odotan mitä tanssiin tulee sisältäpäin ja sitten tarkastelen kokonaisuutta, sopiiko koreografiapohja oikeasti kappaleeseen, tyyliin ja tunnelmaan, ja haluanko saada välitettyä jonkun tunteen tai sanoman tanssin välityksellä. 

Noiden jälkeen alan oikeasti rakentaa koreografiaa. Puran kappaleen paperille: millä sekunnilla intro vaihtuu säkeistöön/seuraavaan osioon, missä on kertsi, onko joku silta tai välisoitto, ja miten ountro on rakennettu. Yhdistän tanssisarjojen hahmotelmat musiikkiin, ja alan pohtia, mitähän näiden väleissä pitäisi tapahtua, jotta koreografia etenee ja osat saavuttavat toisensa yhdistäen niistä kokonaisuuden.

Yleensä teen koreografiaa fiiliksen pohjalta, mutta koreografian käyttötarkoitus määrittää myös mitä sen pitäisi sisältää, ja sisältääkö se paljon teematoistoja vai voiko edetä ilman kertaussarjoja. Tietysti kappaleen rakenne vaikuttaa tässäkin, että montako kertaa kertsi on, ja onko niissä hauska tehdä toistoa tai samaa sarjaa varioiden.  Jos teen koreografiaa opetuskäyttöön, yritän huomioida ryhmän tason. Täytyy kyllä myöntää, että tämä lähtee minulta kyllä välillä ihan lapasesta, ja joudun karistelemaan ylimääräisiä rönsyjä tanssista. Jos teen koreografiaa ihan vaan tekemisen ilosta tai omaan käyttöön, saatan antaa rönsyjen olla tai jatkojalostaa niitä pidemmälle, vähän siis fiiliksen mukaan.

Joskus uutta tanssia tehdessä näen jo tanssiryhmän tanssimassa koreografiaa valmiina muokkauksia, värejä ja pukuja myöten. Tämä asetelma antaa lisäpotkua suunnittelulle, mutta joskus vaikeuttaa, kun pitäisi malttaa tehdä perussarjat ilman, että joku pyörii myötäpäivään ja toinen vastapäivään.

Mistä inspiraation sitten löytää? Joskus ennen tanssia minulla saattaa olla valmiiksi mielessä joku tanssiliike tai -sarja, jonka haluan oppia ja siksi saada sen mukaan tanssiin. Joskus sama juttu on jonkun tanssivälineen kanssa. Esimerkiksi halusin oppia tanssimaan kahdella kepillä, niin ei auttanut kuin alkaa tehdä tanssia (tämä kore on tosin vieläkin vähän levällään.. :D). Samalla periaatteella tein miekkatanssin, jota Bellysisters on esittänyt keikoillakin. Seuraava haaste olisikin sitten shamadan-kynttiläkruunu..

Jostain syystä inspiraatio iskee kausittain, ja välillä pitää olla tauko uuden luomisessa. Sitten kun alan tehdä jotain tanssia, niin usein joku lukko aukeaa päästä ja huomaan valmistelevani useampaa tanssia samaan aikaan. Kaikkia liikesarjoja, kun ei voi lisätä samaan kappaleeseen, niin niitä voi kätevästi jakaa toisiin koreografioihin.. kirjoitan kyllä osan paperille odottamaan tulevaisuutta. Viimeksi työstin kolmea rumpusooloa yhtä aikaa, neljäs jäi pientä viilausta vaille kesken. Nyt kutkuttaa estradi- ja nykytanssifuusiotanssit; saa nähdä minkä saan valmiiksi asti. Viimeksi vuodenvaihteessa putkahti kynttilätanssi nurkan takaa, niin saa nähdä tuleeko joku ylläri ulos nytkin. 

Joskus tunnen epävarmuutta jollakin tanssityylin alueella, ja se vaikeuttaa musiikkiin heittäytymistä ja tanssin tekemistä. Aikaisemmin se oli rumpusoolo, koska aksenttikikkailu ei ole ollut vahvuuteni. Kummasti tuo lukko aukesi, kun päätin tehdä ekan rumpusoolon. Tällä hetkellä minun epämukavuusalueeni sijaitsee streetshaabin/shaabin alueella. Ehkä pitäisi uskaltautua aloittaa tanssin teko, jotta tuo helpottaisi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s