Pitkän harkinnan jälkeen päätin rohkaistua ja tehdä oman nettisivun ja aloittaa tämän tanssiblogin kirjoittamisen. Ajatuksena minulla on jakaa tanssijuttujani ja pohdiskelua tanssiin liittyvistä asioista, ja samalla ehkä kuvata muutakin lapsiperheen arkea sen ohella.
Vuosien varrella aktiivisesta itämaisen tanssin harrastajasta alkoi pikkuhiljaa kuoriutua tanssinopettaja, ja sillä polulla olen edelleenkin. Viime vuosina tanssituntien pito on auttanut jaksamaan arkea ja pitämään kehoa paremmassa kunnossa. Sairastuin vuosi sitten tutkijan työstä työuupumukseen ja masennukseen. Tanssi on ollut se voima, joka on herätellyt näkemään asioita aurinkoisemmassa valossa. Sairastumisen myötä olen joutunut sukeltamaan syvemmälle pohtimaan omaa hyvinvointia, ja yllätyksekseni olen löytänyt sisältäni uutta luovuutta. Viime kesästä asti olen alkanut työstää entistä enemmän omia tanssikoreografioita, ja kiinnittänyt huomioita tunteiden ilmaisuun tanssimisessa.
Itämainen tanssi on kuulunut elämääni jo 12 vuoden ajan. Aluksi se oli vain yksi tanssiharrastuksen viikkotunti helpottamaan selkäkipua, mutta sitten se vähän niin kuin lähti käsistä.. Yhdestä viikkotunnista tuli kaksi, ja sitten kolme, ja seuraavaksi olitkin harjoittelemassa tanssiesitykseen jos toiseenkin, tuunaamassa esiintymisasuja, reissaamassa eri kaupunkeihin tanssikursseille, luennoille ja järjestämässä itse tanssitapahtumia.
En varmasti ole ainoa, jolle on käynyt näin aikuisiällä tanssiharrastuksen kanssa lajista riippumatta. Olisikin hauska kuulla muiltakin, miten tanssiharrastuksestasi on tullut tärkeä osa elämääsi.
PiaraDance - Rakkaudesta itämaiseen tanssiin 